BC Nokia juhlii Suomen mestaruutta – ratkaisu nähtiin seiskapelissä, jota ei pitäisi edes pelata
BC Nokia voitti Miesten Korisliigan jännittävien vaiheiden jälkeen. Jännitystä pitäisi kuitenkin saada Korisliigaan enemmän, kirjoittaa Harri Mannonen.
Viime lauantaina pelattiin miesten Korisliigan viides finaali. Kun se oli ratkennut, kilahti ulkomaiselta valmentajakaverilta viesti.
– Pelataanko Korisliigan finaalit paras viidestä vai paras seitsemästä?
– Seitsemästä, vastasin.
– Aina jotakin erikoista näillä suomalaisilla, napsahti paluupostissa.
– Matkimme NBA:ta. Jos siellä pelattaisiin paras 9:stä, mekin pelaisimme.
Se oli vitsi. Mutta vain puoliksi
Perjantaina pelattiin Korisliigan seitsemäs finaali Seagulls–BC Nokia, joka päättyi niukempaakin niukemmin Nokialle 76–75-vierasvoitolla. Onnea Nokialle. Se ei silti muuta mielipidettäni seiskapelistä. Se on ottelu, jota ei pitäisi pelata, sillä pudotuspelisarjojen pitäisi olla lyhyempiä.
Tällä kaudella puolivälierät pelattiin paras viidestä -järjestelmällä, välierät ja finaalit paras seitsemästä. Pudotuspeliotteluiden maksimimäärä yhdelle joukkueelle on siis 5+7+7 eli yhteensä 19.
Tarvitaankin hieman matematiikkaa sen osoittamiseksi, miksi runkosarjaa kannattaisi pidentää ja pudotuspelejä lyhentää.
Ennen pudotuspelien alkamista 12 Korisliiga-joukkuetta pelasivat 32 ottelua kukin. Koko kaudessa joukkue voi siis pelata kaikkiaan 51 liigaottelua, eli sen verran tarvitaan pelipäiviä.
Runkosarjassa – mukaan lukien ylempi ja alempi loppusarja – keskimääräinen yleisömäärä oli 913. Kuuden ottelun sarjakierrosta kohti katsojia oli siis 5 478.
Pudotuspeleissä kierrosten määrä on 19 ja otteluiden kokonaismäärä 36. Ottelua kohti pudotuspelien keskimääräinen katsojamäärä on vähän päälle 1 200 eli kolmisensataa suurempi kuin muissa matseissa.
Mutta yhtä pudotuspelien sarjakierrosta kohti katsojamäärä on 2 287 eli lopulta paljon pienempi kuin runkosarjassa. Tämä johtuu siitä, että pudotuspeliotteluita ei ole edes kahta per kierros. Esimerkiksi puolivälierissä ei pelattu yhtään viidettä ottelua.
Pudotuspelien kokonaisyleisömääräksi tulee siis noin 43 450 riippuen siitä, kuinka monta ihmistä oli paikalla Töölön kisahallissa seitsemännessä finaalissa.
Laskennallisesti voidaan sanoa, että jos 19 pudotuspelikierroksen sijaan olisi pelattu 19 runkosarjakierrosta, katsojia olisi kertynyt reilusti tuplaten eli yli 100 000.
Tämä laskelma perustuu ajatukselle, että olisi pelattu 51 runkosarjakierrosta eikä pudotuspelejä lainkaan.
Teoria on tietysti teoriaa. Pudotuspelejä tarvitaan, mutta taloudellisesti olisi hyväksi, jos niitä lyhennettäisiin ja runkosarjaa pidennettäisiin.
Se toisi lisää katsojia ja helpottaisi myös yhteistyötä yritysten kanssa. Seurojen olisi helpompi laatia budjettinsa, koska runkosarjasta saatava tulo on riskittömämmin ennakoitavissa kuin pudotuspeleistä saatava.
Lisäksi ottelutulot jakautuisivat nykyistä tasaisemmin. Koriksessa ei ole mitään järjestelmää, jolla pudotuspelien tuottoja tasattaisiin seurojen kesken.
”Ei runkosarjan vetovoima näillä keinoin kohene. Eikä sitä saada kompensoitua seiskapeleillä, vaikka ne olisivat miten kiinnostavia.”
Miesten korisliigassa pudotuspelien maksimimäärä runkosarjaotteluiden määrästä on 19/32 eli 59 prosenttia. Se on kansainvälisesti katsoen poikkeuksellisen suuri osuus. Yleensä suhde on jotakin puolikkaan ja kolmasosan väliltä.
Esimerkiksi Espanjan ACB:ssä pudotuspelikierrosten maksimimitat ovat 3+5+5 ja suhde runkosarjaan 13/34. Prosenttiluku on 38.
NBA:n vastaavat luvut ovat 7+7+7+7, 28/82 ja 34 prosenttia.
Japanin B1-liigassa painotus on voimakkaasti runkosarjassa: 3+3+3, 9/60 ja 12 prosenttia.
Islannissa pudotuspelit ovat suhteessa runkosarjaan vielä pidemmät kuin Korisliigassa: 5+5+5, 15/22 ja 68 prosenttia.
Toki voimme täällä Suomessa tehdä niin kuin haluamme. Mutta miksi Korisliigan pudotuspelit on pantu kestämään poikkeuksellisen pitkään? Ja miksi joukkueet jaetaan 22 sarjakierroksen jälkeen ylempään ja alempaan sarjaan?
En keksi kuin yhden selityksen: Puuttuu usko perustuotteen eli tavallisen runkosarjaottelun kiinnostavuuteen ja myyvyyteen.
Siksi siihen päälle on liimattu dramatiikkaa: Kauden puoliväliin kisa pääsystä ylempään loppusarjaan ja loppuun pitkät pudotuspelisarjat.
Ei runkosarjan vetovoima näillä keinoin kohene. Eikä sitä saada kompensoitua seiskapeleillä, vaikka ne olisivat miten kiinnostavia. Yhtä kiinnostavia olisivat kolmospelit, jos tilanne olisi 1–1 ja pudotuspelisarja menisi kahdesta poikki.
Nämä ongelmat voisi ratkaista pelaamalla nelinkertainen eli 44 ottelun runkosarja ja päälle pudotuspelit mallilla 3+3+3. Ottelupäivien määrä lisääntyisi vain kahdella, 53:een. Kaikki joukkueet saisivat pelata kevääseen asti. Nyt runkosarja päättyi maaliskuussa.
Se ei ole Korisliigalle hyvä asia.
